Katri heitti mulle Liebster Award -haasteen, joka pyöri vähän aikaa sitten blogeissa. Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on keksinyt ja sen jälkeen keksiä omat 11 kysymystä ja haastaa 11 blogia, joilla on alle tuhat seuraajaa.
1. Oletko 100% tyytyväinen omaan blogiisi, vai haluaisitko muuttaa siitä jotakin?
Minä en varmaan ikinä ole täysin tyytyväinen mihinkään, sillä aina löytyy parannettavaa. Eniten haluaisin muuttaa blogini ulkoasua raikkaampaan suuntaan. Uudet ulkoasut on vaan aina niin kauhean tappelun takana, että kärvistelen tällä vanhalla vielä toistaiseksi.
2. Kuvaile haasteen antajaa ja/tai hänen blogiaan kolmella sanalla.
Värikäs ja lakkahoukutuksia herättävä.
3. Bravuurisi keittiössä?
Minä ja keittiö on usein huono yhdistelmä. Mutta kasvismössö riisin kanssa tarjoiltuna on jotain, mitä ehkä kehtaisin tarjota jollekulle muullekin. Se on siis pannulla haudutettuja vihanneksia. Porkkanaa, sipulia, valkosipulia, tomaatteja ja lisäksi oman maun mukaan kerä-, kukka-, parsa- tai kyssäkaalia, vesikastanjaa, kurpitsaa, herneitä, maissia, paprikaa, chiliä, pähkinöitä tai siemeniä. Eli periaatteessa kaikki käy. Mausteeksi aavistus suolaa sekä pippuria ja yrttejä - mitä nyt sattuu löytymään, sitruunamehua, hunajaa ja makeaa soijakastiketta. Nams! Tämä on siitä hyvä ruoka, että jokaiseen makuun varmasti löytyy sopiva yhdistelmä. Itse vaihtelen aineksia sesongin mukaan. Talvella tulee käytettyä enemmän kaalia, koska se on edullista ja sitä löytyy suomalaisena ja sitten kesällä vaihdan kurpitsaan.
4. Minkä värinen pyyhe sinulla on?
Mulla on sininen Pokemon-pyyhe, sininen Nalle Puh -pyyhe ja värikäs kissapyyhe. :D
5. Jos katsoisit itseäsi toisen silmin, mitä kadehtisit itsessäsi?
Vaikea sanoa, pitäisi oikeastaan kysyä joltakulta muulta. Ehkä sitten vaikka niitä kynsiä, kun niistä minä saan joskus kehuja. Vaikka toisaalta monia näin pitkät kynnet kyllä karmii.
6. Mikä saa sinut raivon partaalle?
En keksi mitään, mikä saisi mut tuntemaan jotain niin voimakasta. Pidän itseäni aika tyynenä, positiivisena ihmisenä, ja suutun harvoin. Suru, turhautuneisuus ja ärtymys on tutumpia tunteita. Ehkä olen sillä tavalla etuoikeutettu ihminen, että mulle ei ole tapahtunut mitään niin pahaa, että se herättäisi minussa niin voimakkaita negatiivisia tunteita.
7. Jos saisit miljoona euroa lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, mikä olisi kohteesi? Vain yksi!
Hankala sanoa näin äkkiseltään. Se vaatisi pitkää pohdintaa ja taustatyön tekemistä. Ehkä lahjoittaisin rahat jonkin hyvin köyhän alueen terveydenhuoltoon tai koulutukseen.
8. Jos saisit elää loppuelämäsi vailla minkäänlaista huolta rahasta, mitä tekisit tai lakkaisit tekemästä?
Jos rahat olisivat minun (ei siis rikkaan ja kuvitteellisen jalkapallotähtimieheni) varmaan en miettisi joka penniä niin hirveän tarkasti. Ehkä uskaltaisin toteuttaa kahjoja ideoitani paremmin, kun tietäisin, että vaikka homma menisi pipariksi, en silti jäisi tyhjän päälle. En silti osaa kuvitella, että loppujen lopuksi muuttuisin paljoakaan.
9. Kun ristit kätesi, kumman käden peukalo tulee päällimmäiseksi?
Oikean.
10. Kirjoita tähän lause, jonka haluaisit sanoa henkilölle X.
Äiti, osta kaupasta jotain hyvää.
11. Kerro jokin nolo kokemuksesi!
Viimeisin isomman luokan kämmäys sattui talvella kun olin lähdössä vanhempieni luo hiihtoloman viettoon. Mulle tuli kauhea kiire ja selässä oli vielä kauheampi kuorma tavaraa, jota ehdottomasti tarvitsin mukaan. Kävin kapsäkkejä päässä läpi samalla, kun tein lähtöä: matkakassi on, kamera on, jalusta on, ovi kiinni, käsilaukku... Mulla oli käsi vielä siinä hikisellä ovenkahvalla, kun tajusin, että nyt ei ole käsiveskaa kainalossa. Ja siellä mulla oli tietty avaimet ja rahat ja kaikki muu vähänkin tärkeä. Paitsi puhelin, luojan kiitos, oli taskussa. Sain onneksi veljen kiinni ja se osti mun puhelimeen junalipun. Ja vanhemmillani oli vara-avain mun kämppään, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Paitsi että se episodi ei loppunut ihan siihen, ikävä kyllä. Mun piti nimittäin käydä hakemassa hiihtolomalla passia poliisiasemalta, oli aika varattu ja kaikki. Noh, sinnehän olisi pitänyt ottaa mukaan kaikki mahdolliset henkilöllisyystodistukset, jotka oli tietenkin siellä mun käsiveskassa, hyvässä turvassa lukittujen ovien takana. Passikuvatkin olin laittanut lompuukiin, ettei vaan unohdu.
Käytiin sitten äitin kanssa päivää ennen meidän sovittua aikaa poliisiasemalla kysymässä, että mitenkäs nytten toimitaan, ja meille sanottiin, että ei haittaa mittään, voin todistaa henkilöllisyyteni vastaamalla vaikeisiin kysymyksiin. Mitäs pienistä. Mepäs sitten käytiin ottamassa uudet passikuvat ja mentiin seuraavana päivänä takaisin poliisiasemalle, kuten oli sovittu.
Silloinen virkailija olikin vähän eri mieltä kuin edellinen. Kyllä pitää olla henkilöllisyystodistus, mieluiten kaksi. Siinäpä tädit ja sedät sitten miettivät, että mitä tehdään ja kuka tahvo on mennyt sanomaan, että henkilöllisyystodistusta ei tarvi. Ja minä jouduin kiusaantuneena selittämään jokaiselle, että nyt ei ole ajokorttia eikä kelakorttia eikä edes kirjastokorttia. Ja että ei, en ole alaikäinen. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen lopputulokseen, että passi voidaan myöntää, kunhan äiti todistaa oman henkilöllisyytensä ja vakuuttaa, että minä tosiaankin olen se kuka väitän olevani.
Koettelemukset eivät loppuneet vielä tähänkään. Paperien täyttämisen jälkeen piti ottaa sormenjäljet. Olin ajatellut, että juu, minä varmaan painan paperille semmoisen mustesormenjäljen niin kuin tuhat vuotta vanhoissa elokuvissa. Vaan heilläpä olikin semmoinen pieni moderni laite, jonka ruudulle sormi piti painaa. Ja mikäs muukaan seuraavaksi osoittautui ongelmaksi kuin KYNNET. Laitteessa oli paksut kohollaan olevat muovireunat, ja sormi piti läntätä ihan sen ruudun yläreunaan. Ja mulla otti kynsi vastaan, niin en saanut sormen yläosaa painettua kunnolla siihen ruutuun. Ennen kuin kukaan ehtii tuomita mun stilettoja, niin sanottakoon, että mulla oli silloin vielä omat lyhyet kynnet, vain aavistuksen sormenpään yli.
Kaikkeni yritin, mutta kun siitä ei mitään tullut, virkailija ehdotti, että pyyhkäisen sormella niskaani, jos on vaan kuiva sormi. Minä sitten hyvin, hyvin kiusaantuneena tein niin kuin käskettiin ja lähmin sormeeni vähän tuskanhikeä ja painoin sen kaikella voimalla näytölle, kynsistä viis, ja se toimi! Pienet sille.
Kaikista nolointahan tässä tilanteessa oli kuitenkin se, että mun kynsilakka oli aivan hirveässä kunnossa, sillä olin jonottaessani rapsutellut puolet siitä poliisiaseman lattialle. Olisi nyt edes ollut hienot kynnet, kun ne kerrankin sai niin paljon huomiota.
Ja lopuksi minun keksimät kysymykset. En lähde erikseen haastamaan ketään, koska tämä haaste on kiertänyt jo niin monessa blogissa. Jokainen saa kuitenkin halutessaan tehdä tämän haasteen ja voi sitten vaikka linkata oman bloginsa tähän kommentteihin.
1. Mikä sai/saa sinut bloggaamaan?
2. Mitkä ovat mielestäsi bloggaamisen parhaat ja ikävimmät puolet?
3. Onko sinulla lemmikkejä? Jos on niin, kerro niistä vähän.
4. Oletko maaseutu- vai kaupunki-ihminen?
5. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla bloggaamisen lisäksi?
6. Mistä muista aihealueista olet kiinnostunut kuin siitä mistä bloggaat?
7. Onko sinulla joitain outoja tapoja?
8. Minkälaisesta säästä pidät eniten?
9. Oletko harkinnut bloggaavasi myös jostain toisesta aiheesta?
10. Jos sinun pitäisi muuttaa asumaan ulkomaille määrittelemättömän pituiseksi ajaksi, mihin maahan haluaisit muuttaa?
11. Haluaisitko oppi puhumaan jotain uutta kieltä? Mitä?
