Rinsessat

Tässä jälleen kerran kynnet, joihin mulla ei alun perin ollut mitään ideaa, vaan nämä rakentuivat siinä matkan varrella. Tajusin illalla, että vanhat lakkaukset on aika järkyttävän näköiset, joten mun piti nopeasti saada jotain suht. sievää kynsille seuraavaa päivää varten. Päätin lakata kynnet jollain nudelakalla, koska sen alle ei mun logiikan mukaan tarvitse aluslakkaa, sillä ei ole vaaraa, että kynnet värjäytyisivät. Valitsin kokeiluun Dependin sävynumeron 136, joka on läpikuultava, hento vaaleanpunainen helmiäislakka. En sitten tiedä säästinkö aluslakan pois jättämällä yhtään aikaa, kun päädyin kuitenkin laittamaan Dependiä kolme kerrosta. Kolmen kerroksen jälkeen kärjet kuulsivat vielä aika  lahjakkaasti läpi, mutta ei se mua haitannut.
Depend oli laadultaan positiivinen yllättäjä. Suhtaudun aika epäilevästi vähemmän tunnettuihin merkkeihin, joista minulla ei ennestään ole kokemusta, mutta tämä lakka levittyi oikein pehmeästi ja kuivui nopsaan, eikä raidoittunut, vaikka helmiäislakat sitä usein tykkäävät tehdä.

Seuraavana päivänä lisäsin kynsille kaikkea kivaa ekstraa. Liukuvärjäys oli mulla päällimmäisenä mielessä, koska useammassa seuraamassani blogissa on näkynyt viime aikoina tosi kauniita liukuvärjäyksiä. Mitä muut edellä, niin minä perässä. Käytin liukuvärjäyksessä kahta lakkaa: Make it:n Pink Dreamia ja Flormarin sävynumeroa U27. Pink Dream on tosiaan nimensä veroinen utuinen vaaleanpunainen shimmerlakka. Kuivumista odotellessa olisi voinut ottaa vaikka torkut, niin kauan se kesti. Tuntui, että liukuvärjäystä tehdessäni sieni imi puolet lakasta sisuksiinsa. Tai ehkä lakka vain näytti vajuneen paljon, koska purkki on niin kapea. Flormar, jota on aivan kynsien kärjessä, on Pink Dreamia vähän kirkkaampi ja se kimaltaa kauniisti vaaleanpunaisena ja vaalean kultaisena. Sudin sitä kynsiin ihan siveltimellä, koska se on muutenkin niin läpikuultava lakka.

Koristeeksi halusin pitsimäisiä siirtokuvia, ja päädyin hempeitä elementtejä seuraten laittamaan myös helmenpuolikkaita ja isoja ruusukoristeita. Ja toiseen käteen pari mikrohelmeä, koska tuli vaan kesken kynsien teon semmoinen tunne. :D Sirtokuviin olen tosi tyytyväinen, sillä ne ovat paitsi kauniita, ne oli myös tosi nopea liottaa irti pahvista. Kuvan sai nätisti irti jo muutaman sekuntin liotusajalla. Ruusut ja isommat helmenpuolikkaat kiinnitin pohjasta kynsiliimalla ja ympärille sudin lopuksi ekstrakerroksen kirkasta lakkaa. Siltikään ruusut eivät pysyneet kuin yhden päivän, vaikka kuinka yritin niitä varoa. Saahan ne onneksi liimattua uudestaan kiinni tai otettua talteen seuraavaa käyttökertaa varten.

Tykkään näistä kynsistä tosi paljon. Varsinkin isot ruusut on luksusta, vaikka ne lähtevätkin niin äkkiä irti. Tykkään myös liukuväristä, sillä se onnistui ainakin omasta mielestä hyvin. Jotenkin nämä kynnet on liian hempeät ollakseen mun tyyliset, mutta on näitä silti tullut tuijoteltua enemmän kuin ehkä olisi soveliasta.

Lakkakokoelma, osa 1: O.P.I

Minulla on ollut jo pitkään blogia koskevalla tehtävälistalla lakkakokoelmani esittely, ja nyt tuli semmoinen tunne, että voisi sen homman aloittaa. Ja muutenkin haluan saada lakat esiteltyä nyt kun päivänvaloa vielä riittää, ettei mene ensi kevääseen. Lakkojahan minulta löytyy hyllystä tällä hetkellä 186 kappaletta, ja tavoitteena olisi myös pitää lakkojen määrä alle kahdensadan. Ei tule kyllä onnistumaan. :D
Esittelen lakat merkeittäin ja päätin aloittaa Opista, koska niitä tuntui olevan juuri sopiva määrä kuvattavaksi tämänhetkiseen mielentilaan. Minulla on Opeja yhteensä 12 normaalikokoista ja 4 minilakkaa, eli ei loppujen lopuksi kovin paljon.

O.P.I - Get Your Number, Can't Let Go, Pussy Galore, What Wizardry is This?

Get Your Number: Tummansininen hiekkalakka, jossa on seassa paljon pientä hopeista hologrammihilettä ja isompaa hopeista hologrammihexhilettä. Kestää kynsillä pitkään, ja onkin sen ansiosta äitin yksi lempilakoista.

Can't Let Go: Tumma, siniseen sävähtävä violetti hiekkalakka, jossa on seassa pientä violettia hilettä ja jonkin verran isoja violetteja hexhileitä. Tämäkin pysyy pitkään kynsillä lohkeilematta.

Pussy Galore: Hempeän vaaleanpunainen hiekkalakka, jossa on magentan väristä shimmeriä.

What Wizardry is This?: Tummanruskea hiekkalakka kultaisella shimmerillä. En ole vielä kokeillut.

O.P.I - Moonraker, Casino Royale, Skyfall, German-icure by OPI

Moonraker: Harmaa shimmer. En ole vielä kokeillut.

Casino Royale: Minä sanoisin tätä väriä luumunpunaiseksi. Muuten hyvälaatuinen creme, mutta vähän hankala siivota kynsinauhoilta.

Skyfall: Tummanpunaruskea creme. En ole vielä kokeillut.

German-icure by OPI: Syvän punaruskea shimmerlakka. En ole vielä kokeillut.

O.P.I - Y'all Come Back Ya Hear?, Gettin' Miss Piggy With It, You Glitter Be Good to Me, Pirouette My Whistle

Y'all Come Back Ya Hear?: Iloisen oranssi jelly. Yksi ensimmäisistä Opin lakoistani, enkä ole vieläkään käyttänyt. :D

Gettin' Miss Piggy With It: Lakassa on paljon pientä punaista hilettä ja isoja hopeisia ja magentan värisiä hexhileitä. Hileitä tulee kynnelle kerralla aika vähän, joten itse olen kerrostanut tätä toisen lakan päälle. Itse lakka on sävyltään punertavaa. En tiedä onko hileistä lähtenyt väriä vai onko pohjalakan tarkoituskin olla punainen. Tämä oli myös yksi ensimmäisistä Opeistani.

You Glitter Be Good to Me: Kirkaspohjainen lakka, jossa on hempeän vaaleanpunaista pientä hilettä ja isompia punertavan violetteja hexhileitä. Yksi lempilakoistani.

Pirouette My Whistle: Pientä hopeahilettä ja isoja harmahtavan valkoisia hexhileitä kirkkaalla pohjalla. Minulle tulee tästä lakasta lumisade mieleen.

O.P.I - You Callin' Me a Lyre?, I Theodora You, Don't Burst My Bubble, Glints of Glinda

You Callin' Me a Lyre?: Nude jelly, joka on tällä hetkellä minun luottoranskislakkani.

I Theodora You: Kylmä, vaaleanpunaisen sävyinen nude jellylakka. En ole vielä kokeillut.

Don't Burst My Bubble: Kylmä, vaalea, harmaanruskean sävyinen nude jellylakka. En ole vielä kokeillut.

Glints of Glinda: Lämpimän ruskea nude jelly. Itse sanoisin tätä karamellin sävyiseksi. Tätäkään en ole vielä kokeillut.

Siinä oli kaikki meikän Opit. Tajusin vasta nyt, että puolet näistä on testaamattomia. Hups? :D Onko teillä joitain samoja lakkoja?

Siniset pikakynnet tällä kertaa

Mun piti saada nopsaan kynnet seuraavalle päivälle, joten päätin jälleen turvautua hileeseen ja korkata samalla joitain testaamattomia lakkoja. Tarpeeksi kauan lakkoja hypisteltyäni päätin käyttää A englandin upeaa tummansinistä hololakkaa Tristamia ja Rakkaus Kynsiin -blogista saamaani Orlyn Haloa.

Tristam peitti kahdella kerroksella ja levittyi kuin unelma. Sääli, kun oli sen verran synkkä ja sateinen päivä, ettei hento holoefekti tullut näkyviin. Halon kanssa innostuin vähän liikaa, ja hilettä tuli enemmän kuin oli tarkoitus ja käytännössä hukutun Tristamin blingin alle. Halo on siis kirkaspohjainen lakka, jossa on tosi pientä kultaista hilettä ja isompaa hopeista hexhilettä. Ja ehkä seassa on myös jonkin verran pikkiriikkistä hopeahilettä kultaisen kaverina, mutta varma en ole, vaikka kuinka yritin lakkaa tihrustella. Tuo kultaisen ja hopeisen hileen yhdistelmä on aika mielenkiintoinen, sillä lakka ei minusta näyttänyt kynsillä kultaiselta, eikä hopeiselta, vaan joltain siltä väliltä. Nimettömään laitoin koristeeksi hopeisia tähtipaljetteja, jotka välkehtivät kauniisti sateenkaaren väreissä, mutta en saanut vangittua sitä kameralle.

Nämä kynnet olivat minusta ihan ok. Jotenkin tuo väriyhdistelmä arvelutti minua välillä, mutta kyllä näillä kärsi hyvin mennä useamman päivän. Paljetitkin pysyivät yllättävän hyvin kiinni.
Jos jotakuta mietityttää lakan ja kynsinauhojen välissä oleva vähän isohko rako, niin otin kuvat huonon tapani mukaan vasta muutama päivä lakkaamisen jälkeen, joten kynnet on siinä ajassa kerenneet kasvaa. Ja kynsien kärjissä näkyvä punainen kiilto on heijastus minun puserostani. :D Mestarikuvaaja ollut taas elementissään.

Pieniä ostoksia ja iso palkinto

Mun ei ole tullut viime aikoina osteltua paljon mitään, mitä nyt Adeninan alesta nappasin mukaan kahdeksan Bundle Monsterin leimauslaattaa ja kolme arkkia siirtokuvia. Olen jo pitkään halunnut noita BM:n laattoja, kun niissä on niin ihania kuvioita, ja hintakin on paljon huokeampi kuin esim. Konadin laatoissa. Ihastuin etenkin käärmeennahkakuvoihin, halloween- ja pääsiäisaiheisiin kuvioihin ja noihin pikku öttiäisiin, kuunsirppiin, avaimeen, perhosiin... Okei, melkein kaikki kuviot on mun mielestä ihania. Toivottavasti minä nyt näiden uusien laattojen myötä innostun leimailemaan enemmän. Ainut ikävä asia leimauslaatoissa on se, että niitä on ihan mahdoton kuvata.

Pandoja <3 Ja meikän etusormi vertailukohtana. On näemmä ollut vähän märät kädet kuvaushetkellä, kun on vesipisaroita kynnellä.

Sitten omista pikkuostoksistani siihen jännittävämpään osaan, eli Rakkaus Kynsiin -blogin kynsikisasta voittamaani palkintoon. Tämä on isoin palkinto, jonka olen koskaan saanut mistään kilpailusta tai arvonnasta. Oikeastaan en ole tätä kisaa ennen edes voittanut kuin yhdessä pienessä kynsikilpailussa joskus tosi kauan sitten, vaikka kovasti on kyllä yritetty. :D Mulle tulikin aika isona yllätyksenä tämä voitto, kun mukana oli niin paljon hienoja kynsiä. (Näillä kynsillä siis itse osallistuin.) Kiitos vielä kaikille, jotka äänestivät minua, sekä tietenkin Vanquishille, joka kilpailun järkkäsi. Nyt sitten siihen itse palkintoon:

O.P.I minilakat: I Theodora You,  Don't Burst My Bubble, Glints of Glinda, What Wizardry is This?

Ensimmäisenä haluan esitellä Opin Oz -kokoelman neljä minilakkaa, koska näistä olen tosi innoissani, jellyjen ja tekstuurilakkojen ystävä kun olen. Nämä on mun ensimmäiset minilakat Opilta, ja voi hellantuuteli kun ne on pikkusia! Siis awws, ihan vauvalakkoja.

Vertailukohtana Opin normaalikokoinen lakka

Orly - Halo

Sain myös valita yhden Orlyn lakan kolmesta vaihtoehdosta, ja päädyin yllä kimaltelevaan Haloon, jota kerkesinkin jo kokeilla. Halo on siis kirkaspohjainen hilelakka, jossa on hopeisia hexhileitä ja pienen pientä kultaista (ja mahdollisesti myös pientä hopeista) hilettä. Tämä on tosi jännän värinen lakka, koska se ei kynnellä näytä hopeiselta, eikä kultaiselta, koska kaksi väriä sekoittuvat niin hyvin toisiinsa. Kirjottelen tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Palkintoon kuului lakkojen lisäksi paljon kaikkia ihania koristeita, jotka olivat tällaisessa kätevässä pussukassa.

Pussukasta paljastui 12 purkillista erilaisia hileitä ja muita koristeita. On neliönmallisia hologrammihileitä, isoa hexhilettä, pientä hexhilettä, erilaisia hilesekoituksia, mustia kukkastrasseja, kahdenlaisia niittejä ja helmenpuolikkaita. Ihastuin ihan täysillä vasemmassa laidassa olevaan hopeiseen ja kultaiseen neliöhologrammihileeseen, koska tämän mallinen hile on mulle ihan uutta. Ja nämä kimaltelee niin kauniisti. Tykästyin kovasti myös kaikkiin hilesekoituksiin (varsinkin alarivin talvisen siniseen) sekä niitteihin, jotka jäi kuvassa vähän tuonne taka-alalle. Mustia kukkastrasseja ja helmenpuolikkaita mulla jo ennestään sattui olemaan, joten näille etsin uuden kodin. ;)

Sitten oli vähän isompia koristeita, eli erikokoisia hopeisia strasseja, mikrohelmiä ja isoja, värikkäitä, sydämenmallisia koristeita, joissa on strassi keskellä. Ensinnäkin rakastuin noihin sydämiin. Ihanan uniikkeja, kesäisiä ja hauskoja. Eihän näitä raaski edes käyttää! Hopeastrassit sattuivat juuri sopivaan aikaan, koska olin juuri pari päivää ennen kilpailun voittajien julkaisua suunnitellut tilaavani erikokoisia hopeastrasseja ebaysta. Onneksi en ollut vielä kerennyt tilata. :D Mitä mikrohelmiin tulee, niin mulla sattuu ennestään olemaan melkein samanlainen hyrrällinen. Vertailu paljasti, että mun entisen hyrrän mikrohelmet on vähän erisävyisiä kuin tässä uudessa. Mutta varmaan pidän molemmat hyrrät, koska mullahan noita mikrohelmiä kuluu.

Ja vieläkin lisää koristeita. Palkintoon kuului neljä arkillista siirtokuvia, joista vasemmassa reunassa olevat japani(?)aiheiset siirtokuvat on mun suosikkeja. Niitä onkin tullut nettikaupoissa joskus tuijoteltua vähän sillä silmällä.

Sain myös kaksi leimauslaattaa. Näistä hämähäkinseitti ja lepakot on mun lempikuvioita. Minä vain tykkään hämähäkeistä ja lepakoista kynsillä.

Ja viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä Lumenen käsirasva ja Wettiksen kynsilakankorjauskynä. Käsirasvat tulee mulla aina tarpeeseen, tällainen korppu kun olen. Kokeilinkin tätä jo kerran ja ihan hyvältä vaikutti. Tuosta kynästä en osaa sanoa mitään, koska en ole sitä vielä kerennyt kokeilla.

Huhhuh, siinäpä taisi olla nyt kaikki. Oli kyllä ylivoimaisesti suurin ja piristävin paketti, jonka olen koskaan saanut.

Helmisalmiakkeja

Minulle tuli pakottava tarve saada kynsille mintunväristä lakkaa ja laittaa nimettömään koristeeksi mikrohelmistä tehtyjä neliöitä, enkä päässyt ajatuksesta eroon, ennen kuin toteutin sen. Siinä suhteessa kummallista, kun en edes tykkää mintusta. En tiedä, olenko nähnyt jotkut hienot mintun väriset mikrohelmikynnet, jotka alkoivat pyrkiä alitajunnasta takaisin tietoisuuteen, vai mistä lie tämäkin ajatus tuli.

Alussa olin siis satavarma, minkälaiset nimettömistä tulee, paitsi että neliöistä tuli oikeastaan salmiakkeja, mutta muut kynnet vaativat vähän pään raapimista, kun en halunnut jättää niitä ihan tyhjiksikään. Niistä sitten lopulta tuli tuommoinen sekametelisoppa, joskin minusta ihan toimivalla reseptillä. (Feispalmaan ittelleni näiden nerokkaiden ruokavertausten ansiosta. Alkaa joo olla vähän myöhä.)
Pikkurilliin maalasin karskilla otteella jotain ruusun tapaisia syherryksiä ja pari kynttä sai koristeeksi puolisalmiakkeja eli kolmioita. Ja osa kynsistä jäi kuin jäikin tyhjiksi. Nimettömän salmiakkikuvio ei ollut niin hankala tehdä, kuin olin olettanut, ja olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Helmetkin pysyivät yllättävän hyvin, vaikka kovasti teki mieli rapsutella niitä irti.
Tykkäsin näistä kynsistä paljon, varsinkin väreistä, vaikka ei näistä ihan tuijottelukynsiä kuitenkaan tullut.

Mintun värinen (vaikka en ole edes ihan varma onko tämä minttu vai joku muu sinivihreän alalaji) lakka on American Apparelin Office, yksi niistä kolmesta mintusta/turkoosista/sinivihreästä, jotka omistan. Yllätyksekseni tämä lakka ei aiheuttanut minulle minkäänlaisia nenännyrpistyksiä, vaan oli minusta oikein sievä. Tästä tulee ihan jätski mieleen, ja voiko jäätelöstä olla pitämättä? Laadun puolesta lakka oli aavistuksen lirua, mutta muuten todella helppo ja pehmeä levittää. Lakan pinta jäi sileäksi ja kiiltäväksi ilman päällyslakkaakin. Peitti kahdella kerroksella.
Pikkurillissä on Essien Off The Shoulder, josta en löydä minkäänlaista valittamista. Peitti kahdella kerroksella ja kuivui aavistuksen tummemmaksi kuin pullossa. Kaunis väri, vaikka ei mitenkään erityinen.
Etusormessa minulla on Color Clubin Blushing Rose, jonka sain tällä kertaa kynnelle suht. pienellä vaivalla. Vasempaan käteen meni vain kolme kerrosta, eikä oikeaankaan neljää enempää. Ihana värinen tämä sentään on.
Meinaan taas innostua tarinoimaan ihan kirjoiksi asti, ja ajatukset tuntuvat heittävän kuperkeikkaa, joten pistetäänpä jo piste tällekin iltasadulle.

Ranskis one stroke räpellyksin

Näihin kynsiin mulla ei ollut mitään ideaa lakkauksen missään vaiheessa. Inspiraation puutteessa päädyin tekemään ranskiksen, koska se on nätti ja näpsäkkä. Sen päälle laitoin pari sipaisua hilettä, koska hilekin on niin nättiä ja näpsäkkää. Kynnet näytti kuitenkin vähän tyhjiltä, joten keksin taas vaihteeksi harjoitella one strokea.

Olin siinä luulossa, että olisin vihdoinkin pääsemässä jyvälle one strokesta, mutta jotenkin tämä ei nyt onnistunut niin hyvin, kuin olin kuvitellut. Ja muutenkin oli huono idea maalata kynsien kärkeen, kun maalin ja päällyslakkakerrosten jälkeen kärjet (varsinkin keskisormi, älkää vaan kattoko sitä) jäi enemmän tai vähemmän paksuiksi. En tiedä oliko maali liian paksua vai tarviiko one stroke -kukat yleensäkin useamman kerroksen päällyslakkaa, että pinnasta tulee tasainen. Niin ja noiden räpellystenhän pitäisi esittää kukkien terälehtiä.

Mutta en minä näitä kynsiä inhonnut tai mitään. Nämä olivat minusta oikeastaan ihan kivat. Ei tuijottelukynnet, mutta kuitenkin jees. Alan rakastua Color Clubin Platinum Recordiin, koska se on niin ihanan blingi. Ymmärrätte varmaan. Kynsillä mulla on siis Platinum Recordia ja Opin Pirouette My Whistleä päällekäin, vaikka Platinum kyllä varastaa shown ihan mennen tullen.
Ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein mustan ranskiksen. Tykkäsin, mutta kyllä perinteinen valkoinen on silti se voittamaton ykkönen.

Peukku

Ja tällä kertaa minä jopa otin kuvan käytetyistä lakoista, niin kuin mulla ennen oli tapana. Taputtelen itseäni olalle, kun olin niin ahkera. :D (Haluaisitteko muuten tulevaisuudessa nähdä kuvan käytetyistä lakoista, vai onko mitään väliä?)

Rimmel - White Bright
China Glaze - Liquid Leather
Oriflame - Black Deco
O.P.I - Pirouette My Whistle
Color Club - Platinum Record
Cesarsin mattapäällyslakka
Cesarsin pikakuivattava päällyslakka

Miten muokkaan kuviani?

Minut haastettiin Rakkaus Kynsiin -blogin suunnalta kertomaan vähän siitä, miten muokkaan kuvia ennen kuin ne päätyvät tänne blogiin. Kiitos Vanquish, että muistit minut.

Säännöt:
1. Kiitä tietenkin haasteen antajaa taas tästäkin urakasta!
2. Sisällytä postaukseen alkuperäinen täysin muokkaamaton kuva ja muokattu kuva.
3. Kerro mitä yleensä teet, kun muokkaat kuvia blogia varten sopivaksi. Mitä ohjelmaa käytät?
4. Haasta viisi muuta bloggaajaa!

Kuvien muokkaus on mulle yksi niistä harvoista tylsistä hommista, joka bloggaamiseen kuuluu. En ole mikään hyvä valokuvaaja ja olen oikeasti toivottomuuden vallassa useammankin kerran uhannut vetää kameran vessasta alas. Koska kuvaajassahan ei ole koskaan mitään vikaa. Kuvaamiseen käytän Canonin Ixus 95 IS:ää ja parit kuvat on tullut otettua myös kännykän (Samsung Omnia W)  kameralla. Näin kesällä kuvaaminen sujuu onneksi paljon helpommin, kun valoa riittää. Lightboxia en ikävä kyllä ainakaan vielä omista.

Nyt vois vaikka mennä siihe itse asiaan. Kuvankäsittelyn hoidan Photoshop CS5:llä, ja osaankin jo tehdä seuraavat perusjutut ilman veljen apua.

Muokattu kuva

Muokkaamaton kuva

Ihan ensimmäiseksi leikkaan kuvasta armottomalla kädellä turhat reunat pois. Käytän tähän joskus vähän liikaakin aikaa, koska olen tässä asiassa sairaalloisen tarkka. Kun toisaalta haluaisi mahdollisimman paljon reunoja pois, että itse kynsille jäisi enemmän tilaa, mutta jossain vaiheessa se kuva sitten tuntuu menevän liian ahtaan näköiseksi. Jo kolmen millin levyisen kaistaleen pois leikkaaminen voi alkaa ahdistaa. Sitä kultaista keskitietä pitää siis usein etsiskellä. Mulla on ehkä ongelmia.

Rajaamisen jälkeen tuleekin muokkauksen kohokohta, nimittäin kuvan terävöittäminen. Tämän ihmeidentekijätekniikan löysin itse asiassa vasta viime keväänä. En tiedä, miten koskaan selvisin ilman sitä.

Seuraavaksi yleensä pienennän kuvaa, jos on tarvis. Nykyään, kun blogin tekstikenttä ja kuvat on aavistuksen suurempia, niin mun ei tarvitse pienentää kuin todella suuria kuvia, joita otan aika harvoin.

Sitten säädän kuvan kirkkautta ja/tai kontrastia. Pokkarilla kuvia ottaessa säädän melkein aina vähintäänkin sitä kontrastia, koska kuvista tuppaa tulemaan vähän hailakoita. Kännykän kanssa juttu onkin ihan päinvastoin, ja kontrasti on kuvissa erinomainen, mutta kuvat on aika hämäriä.

Muokattu kuva

Muokkaamaton kuva

Joskus mun pitää myös säätää kuvan väritasapainoa. Lakkojen sävyt ovat mielestäni harvoin niin kauhean pielessä, että niitä pitäisi lähteä korjailemaan, mutta hummerisormet tuottaa joskus työtä.

Lähes aina myös korjailen tai piilotan kuvista joitain häiritseviä pikkujuttuja, kuten esimerkiksi pölyhiukkasia, naarmun tai ihottumanpoikasen, kuivia kynsinauhoja tai kynsinauhaöljyn aiheuttamaa kiiltoa. Itse lakkauksia tulee korjailtua aika harvoin. Joskus poistan lakkaan ilmestyineitä kuplia tai kolhuja.

Viimeiseksi lisään kuvaan blogin osoitteen, ettei kukaan vaan varasta näitä mut mestariteoksia (huomaa itseironia). Joskus tosin unohdan tämän vaiheen tai muuten vaan skippaan sen yli.

Heitän haasteen eteenpäin seuraaville bloggaajille ja toivon, että he eivät sitä vielä ole vielä saaneet:
Shiny
Sannu
Katariina
Marli
Katjamaria