Ihanaa punaista ja uusi ulkoasu

Kuten varmaan suurin osa huomasi, niin blogin ulkoasu on muuttunut. Aloin kyllästyä siihen vanhaan ja se oli muutenkin aika tylsä, joten nyt oli korkea aika päivittää tänne vähän kesäisempää ilmettä. Mun veli onneksi teki mulle bannerin, koska mun kuvankäsittelytaidot on kauniisti sanottuna aika rajoittuneet. Nyt pitää olla sille muutama tunti kilttinä kiitokseksi. Tästä postauksesta lähtien myös kuvat on isomman näköisiä, eikä niitä tarvitse enää tihrustella tai klikkailla isommiksi.

Sitten kynsiin: Mua häiritsi, kun mulla oli kevätjuhlassa myrkynvihreät kynnet, jotka eivät yhtään sopineet mun vaatteisiin. Lakkasin sitten tämmöiset 15 minuutin kynnet kevätjuhlan jälkeen juuri ennen serkun yo-juhliin lähtöä. Mulla oli mustat vaatteet, mutta kengissä oli vähän punaista, joten nyt oli hyvä tilaisuus testata Color Clubin Velvet Rope -lakkaa.

Ja tämä lakka on kyllä aivan ihana ja niin näyttävä, että ei tarvitse seurakseen mitään koristeita. Siitä oli tosi vaikea saada kuvaa, koska kamera halusi jostain syystä vääristää väriä paljon todellista kirkkaammaksi ja heleämmäksi. Tässä kuvassa väri on musta kuitenkin hyvä. Lakka on siis tällainen herkullisen syvän punainen, josta mulle tulee mieleen marjat ja vampyyrit. :D Levittyvyys, koostumus ja peittävyys on myös hyviä. Kuvassa on kaksi kerrosta lakkaa.
   
Äiti lakkasi mulle avuksi toisen käden ja lopuksi vaatimalla vaati, että saa kuivata kynsiä nopeasti föönillä, vaikka sanoin, että laitan niihin kohta pikakuivattavaa. Väiteltiin sitten vähän aikaa, että kummalla keinolla kuivuu nopeammin. Iskä puuttui pian peliin ja totesi, että eiköhän se tyttö kuitenkin itse tiedä. Kävi kuitenkin niin, että lopulta iskä ja äiti olivat molemmat neuvomassa mua kynsien kuivattamisessa ja siistimisessä. No mutta joo, onhan se kiva kun nekin välillä osallistuu tähän mun harrastukseen.

Koska en ollut ennen juhliin lähtöä kerennyt laittaa kynsiin kuin yhden kerroksen lakkaa, rupesin vielä illemmalla laittamaan toista. Olin justiin saanut etusormen lakattua, kun ikkunan alta käppäili joku koira. Minä sitten tietenkin kiirehdin äkkiä ulos ottamaan asiasta selkoa ja siinä meidän portaillahan se rapainen koira seisoi nuuskimassa roskapussia. Se oli kiltti ja rauhallinen ja vähän vaisun oloinen. Sen kaulapannassa ei ollut nimeä tai puhelinnumeroa, eikä se vastannut, kun kysyin siltä, että kukas sitä ollaan, joten en mitenkään voinut saada sen omistajaan yhteyttä. Kun en sitten parempaakaan keksinyt, niin lähdin hakemaan sille vähän raksuja ja meidän koiran hihnaa, mutta kun tulin takaisin se oli jo mennyt menojaan. Toivottavasti koira lähti takaisin kotiin. Etusormen lakka otti siinä samalla vähän damaa ja siihen tuli koloja, kuten kuvasta huomaa, mutta eipä tuo haittaa.